Kun lähdet miettimään, mitä kautta lapsia ja nuoria on hyvä lähestyä, tulee huomioida aina lasten moninaisuus.
- Miten eri-ikäiset lapset saavat äänensä kuuluviin?
- Miten erilaisissa elämäntilanteissa elävät, erilaisista lähtökohdista tulevat ja elämässään vaikeuksia kokeneet lapset huomioidaan?
- Miten lapset, joilla on toimintarajoitteita, voivat osallistua?
Kunnat saattavat usein käyttää laajalle joukolle suunnattuja kyselyitä ja edustuksellisia ryhmiä lasten näkemysten kartoittamiseen. Tällöin esimerkiksi vieraskieliset tai vammaiset lapset jäävät helposti kuulematta. Vaikka kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ei kuultaisi erikseen, on tärkeä tunnistaa erilaisten lasten ja lapsiryhmien olemassaolo ja miettiä, miten heitä kuultaisiin riittävästi ja systemaattisesti.
Näkemysten kuuleminen voi olla näissä ryhmissä laadullista, eli vastaajia ei tarvitse olla paljon. Yhdenkin lapsen kokemukset voivat toimia kehittämistyötä suuntaavina. Myös aikuiset voivat välittää näkemyksiä niiltä ryhmiltä, joita on vaikea tavoittaa. Esimerkiksi tietyn kohderyhmän kanssa työtä tekevällä järjestöllä voi olla paljon lapsilta koottua tietoa. Haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin on nykytilan kartoituksessa hyvä kiinnittää erityistä huomiota.
Heitä ovat ainakin:
- ulkomaalaistaustaiset ja vieraskieliset lapset
- turvapaikanhakijalapset
- seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret
- lapset, joilla tai joiden perheissä on mielenterveysongelmia
- lapset, joilla tai joiden perheissä on päihdeongelmia
- köyhien tai pienituloisten perheiden lapset
- väkivaltaa tai kiusaamista kokeneet lapset
- toimintarajoitteiset, vammaiset tai pitkäaikaisesti sairaat lapset
- syrjäseudulla tai sosioekonomisesti heikommin toimeentulevalla alueella asuvat lapset
- syntymäkodin ulkopuolelle sijoitetut lapset
- saamelais- ja romanilapset
- uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset.
Ryhmiin kuuluvilla lapsilla on usein elämästä sellaisia kokemuksia, joiden huomioiminen kuntapäätöksenteossa on äärimmäisen arvokasta. Lapset myös itse haluavat kertoa kokemuksistaan, kun kuuleminen tehdään kunnioittavasti ja turvallisesti.
Lapset tulee nähdä ja kohdata ensisijaisesti yksilöinä. Heistä jokaisella on omat tarpeensa, vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa. Tietty elämäntilanne, ominaisuus tai kulttuuritausta ei saa määrittää lasta eikä kohtaamisia heidän kanssaan.