Kuva

Kuntanne on jo ennestään koonnut tietoa lasten tarpeista, toiveista ja kokemuksista. Lasten omiin näkemyksiin pohjautuvaa tietoa voit löytää esimerkiksi

  • kouluterveyskyselyistä

  • lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta

  • palveluissa kerätyistä lasten palautteista

  • lapsille ja nuorille tehdyistä hyvinvointikyselyistä

  • oppilaitosten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmista

  • tutkimuksista

  • lapsivaikutusten arvioinneista

  • paikallisista järjestöistä.

Kannattaa ensin koota yhteen se tieto, jota lapsilta ja nuorilta on jo kerätty. Sen jälkeen voi tarkastella, mitä sen pohjalta jo tiedetään. Nousevatko tietyt aiheet esiin haasteina tai onnistumisina? Mistä tarvitsette lisää tietoa? Miten erilaisten lasten ääni kuuluu jo kootussa tiedossa? Onko tieto ajantasaista vai jo vanhentunutta, ja miten se on kerätty?

Esimerkki Tampereelta

Tampereella toteutetaan vuosittain Vaikuta-päivät 4- ja 9-luokkalaisille. Kun Tampere haki mukaan Lapsiystävällinen kunta -malliin, se lisäsi olemassa olevaan kyselyynsä yhden tehtävän: “Mikä tekisi Tampereesta paremman paikan lapsille?” Malliin mukaan päästyään Tampere halusi lisätä ymmärrystä lapsen oikeuksista. Vaikuta-päivän kyselyä laajennettiin: miten lapset kokevat oikeuksiensa ja hyvinvointinsa toteutuvan? Uusien kyselyiden sijaan oli mielekästä kehittää jo olemassa olevaa.

Esimerkki Lappeenrannasta

Nykytilan kartoituksessa käytettiin avuksi aiemmin kerättyä tilastotietoa mm. kouluterveyskyselystä, sähköisestä hyvinvointikertomuksesta sekä viides- ja yhdeksäsluokkalaisille tehdystä koulujen hyvinvointiprofiilikyselystä (Opetushallitus).

Yksi kunnan nykytilan kartoituksen tavoitteista on koota yhteen kaikki se tieto, joka kunnassa jo on. Kun kunta kartoittaa tiedonkeruunsa tavat, se samalla havaitsee, mitä tarvitaan lisää. Olennaista on, että kunnasta löytyy kaikenlaisille lapsille ja nuorille sopivia osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja. Mikäli niitä ei vielä ole, työskentely Lapsiystävällinen kunta -mallissa tarjoaa hienon mahdollisuuden luoda niitä.

Kunnan eri toimialojen ja palveluiden on hyvä arvioida, miten lapset ja nuoret kokevat palvelut ja miten palautetta saataisiin suoraan heiltä.

Myös lasten lähipiirin aikuisten tuottama tieto on arvokasta. Etenkin pieni lapsi voi kertoa näkemyksensä mieluummin omalle läheiselleen kuin vieraalle kysyjälle. Aikuisten kuuleminen ei kuitenkaan yksin riitä, kun halutaan saada kokonaiskuva lasten arjesta ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta. Aikuisten ja lasten kuuleminen eivät ole joko-tai-vaihtoehtoja, vaan ne täydentävät toisiaan. Tärkeitä tietolähteitä, jotka kannattaa kutsua mukaan nykytilan kartoitukseen, ovat lapsia työssään kohtaavat kunnan työntekijät.