Image
Kasvuun tarvitaan tukea ja turvaa

Oikeus elämään ja kehittymiseen

LUKUAIKA: 10min

Väkivaltaa voidaan ehkäistä tiedolla ja vaikuttamalla asenteisiin. Turvataitokasvatus, avoin puhe ja väkivallan vastainen ilmapiiri ovat tehokkaita keinoja. Jokaisen lapsen on tiedettävä, ettei häneen saa kajota. 

Tieto ehkäisee väkivaltaa ja tuo turvaa

Perheväkivaltaa kokeneiden alakouluikäisten unelmia
Joku aikuinen, jolle voi kertoa kaiken.
Tunne, etten ole yksin.
Turvallinen ja siisti koti.
Hauskoja hetkiä, jolloin ei tartte stressata.
Rakkautta ja ystävyyttä paljon enemmän.
Ihminen, joka ei koskaan jätä mua.

Lähde: Pelastakaa Lapset ry, Arjesta voimaa -hanke 
 

Väkivalta voidaan ehkäistä, ja siihen voidaan ja pitää puuttua. Lapsen oikeuksien sopimukseen sitoutunut valtio vastaa siitä, että lapsen oikeus turvalliseen elämään toteutuu. Kuntien viranhaltijoilla ja työntekijöillä on tässä keskeinen rooli: he ovat niitä luotettavia aikuisia, joita lapsi kohtaa arjessaan, joille hän voi puhua ja joilla on keinot auttaa.

Turvataitokasvatuksella tarkoitetaan lasten ja nuorten omien voimavarojen, myönteisen kehonkuvan ja itsetunnon sekä selviytymiskeinojen vahvistamista. Turvataitokasvatusta voidaan antaa eri ikä- ja kehitysvaiheissa eri tavoin. Tarkoitus on antaa lapselle keinoja ja taitoa suojella itseään ja puolustaa omia rajojaan. Turvataitokasvatuksessa on kuitenkin syytä tehdä selväksi, että vastuu väkivallasta on aina tekijällä. Väkivaltaa ei milloinkaan oikeuta se, että uhri ei ole voinut puolustautua.

Kiusaamisen ja muun väkivallan vastainen työ alkaa jo lapsen ollessa aivan pieni. Sitä voidaan tukea neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa. Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä voidaan kunnissa tehdä sosiaalipalveluna yhteistyössä neuvolan, varhaiskasvatuksen tai koulun kanssa. Kun kunta käyttää voimavaroja perhetyöhön ja muuhun ennaltaehkäisevään varhaiseen tukeen, tämä työ vähentää korjaavien palvelujen tarvetta, parantaa lasten ja perheiden elämänlaatua sekä antaa kokemuksia pärjäämisestä.
Väkivallan vastaisen työn tulisi olla sekä varhaiskasvatuksessa että koulussa systemaattista ja näkyvää.

Vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen on parasta väkivallan ehkäisyä. 

Kun kasvattajat tukevat lapsen sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä ja ryhmässä toimimista, väkivaltaisen käytöksen riski pienenee merkittävästi. 

Oppilaitosten yhteisöllisellä oppilas- ja opiskeluhuoltotyöllä on tärkeä rooli kiusaamisen ja muun väkivallan vastaisessa toiminnassa, väkivallan kohteiden hoidossa ja sen tekijöiden auttamisessa eroon tuhoisista käyttäytymismalleista. Useiden kymmenien kuntien alueella on myös Ankkuritoimintaa. Sen tarkoituksena on tukea ja auttaa 15─20-vuotiaita rikokseen syyllistyneitä nuoria rikoskierteen katkaisemisessa monialaisen työn keinoin. Useilla rikoksia tehneillä nuorilla on kokemuksia sekä väkivallan kohteeksi joutumisesta että väkivallan tekemisestä. 

Kunta voi omassa viestinnässään edistää väkivallattomuutta näkyvästi ja proaktiivisesti. Turvallinen kunta, jossa kaikelle väkivallalle on ehkäisykeinot, on ylpeyden aihe. 

Lähde ja lisätietoa aiheesta: Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma 2020; erityisesti luvut 7 ja 9.

 

Juttelukaveri on hyvä sana
”Voisivatko kuraattori ja psykologi olla aktiivisesti mukana koulun arjessa, etteivät olisi vaan omassa huoneessa? Että tuntisivat nekin oppilaat, jotka eivät olisi ’asiakkaina’. Psykologille ja kuraattorille meneminen tuntuu leimaavalta. Menemisen kynnystä voisi madaltaa muuttamalla palvelujen nimeä, esimerkiksi ’juttelukaveri’.” Näkemys nuorten työpajasta
 

Miten tunnistaa lapseen kohdistuvaa väkivaltaa?

Väkivalta ja hoidon sekä huolenpidon laiminlyönti ovat tutkitusti vakava riski lapsen ja nuoren kehitykselle. Ne vaarantavat myös oppimista ja hyvinvointia merkittävästi.  Väkivalta jättää elämänmittaiset jäljet, ja lapsuudessa koetut haitalliset kokemukset ja hoidon laiminlyönti heikentävät terveyttä ja elämänlaatua aikuisuudessakin. Tutkimustulosten mukaan henkinen väkivalta ja hoidon laiminlyönti ovat lapsen kasvulle ja kehitykselle vähintään yhtä haitallista kuin fyysinen väkivalta ja kurittaminen.

Jos viranhaltijana tai työntekijänä epäilet lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, velvollisuutesi on toimia ja tehdä ilmoitus poliisille tai lastensuojelulle. 

On hyvä muistaa, ettei fyysinenkään pahoinpitely aina jätä näkyviä merkkejä. 

Väkivallan ja hoidon laiminlyönnin tunnistaminen voi olla ammattilaisellekin vaikeaa, koska useimmat merkit ovat monitulkintaisia. Myös lapsen hätää voi olla vaikea kohdata. Siksi kunnan työntekijät tarvitsevat tietoa ja koulutusta lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja siitä, miten tilanteessa toimitaan.

Epäily lapsen kokemasta fyysisestä tai henkisestä väkivallasta voi herätä ulkoisista merkeistä, olemuksesta ja käyttäytymisestä tai lapsessa näkyvistä pahoinpitelyn merkeistä.

Lisätietoa

Lue lisää siitä miten toimia, jos epäilee lapsen kohdanneen väkivaltaa

Useimmiten epäily syntyy lapsen kertoman perusteella. Tällöin on erittäin tärkeää kuulla lasta rauhallisessa tilanteessa ja ympäristössä. Esitä avoimia kysymyksiä: mitä on tapahtunut, kerro miten tilanne eteni, keitä oli paikalla, mitä he tekivät. Älä esitä johdattelevia kysymyksiä tyyliin ”oliko siis niin, että…” tai ”eikö ollutkin niin, että…” Tallenna keskustelu äänitteeksi tai kirjaa sanatarkasti, mitä kysyit ja mitä lapsi vastasi. Tarkoista muistiinpanoista tai tallenteesta on apua asian jatkoselvittelyssä. 

Huomaa, että väkivaltaa kokenut lapsi ei välttämättä näytä juurikaan tunnereaktioita. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, mitä on tapahtunut, eikä pysty sitä mitenkään sanallistamaan. 

Tukea väkivallan tunnistamiseen saa ja kannattaa aina pyytää esimerkiksi lastensuojelusta tai poliisilta. 
Väkivaltaa lapsuudessaan kohdanneet nuoret ovat kertoneet, että aikuiset eivät joko osanneet tai uskaltaneet kysyä tarpeeksi perheen turvallisuudesta. Lapsena asiaa oli vaikeaa ottaa itse esille. 

”Tunteet olivat ristiriitaisia: toisaalta halusi, että joku kysyisi. Samalla tunsi lojaliteettia omaa perhettään kohtaan eikä halunnut vanhemmilleen vaikeuksia. Turhautuneena toivoi, että joku aikuinen olisi osannut poimia ahdistuneesta tai apaattisesta kehonkielestä signaaleja. Tunnistanut, että kotona asiat eivät olleet ihan mallillaan. Kumartunut puoleen, kysynyt onko kaikki hyvin vai pelottaako sinua jokin”, kirjoittaja muistelee lapsuuttaan Ensi- ja turvakotien liiton blogissa teemalla Uskallankohan kertoa, jos et kestä kuulla?
Sinun tehtäväsi aikuisena on uskaltaa ottaa väkivalta puheeksi. Yksinkertaiset kysymykset ovat hyviä: Miten voit, ihan oikeasti? Painaako mieltäsi jokin asia, josta haluaisit kertoa? Pelottaako sinua? Miten sinulla menee vanhempien kanssa? Onko mielessäsi vielä jokin muu asia, josta voisimme jutella?

Huutokin on väkivaltaa
Mies ja noin kolmivuotias lapsi kävelevät parkkipaikalla, jossa on isoja lätäköitä. Lapsi yrittää väistellä niitä ja tulee kaukana miehen perässä. Mies huutaa: ”Koeta nyt saatana tulla sieltä! Etkö vittu voi tulla, saatana!” Kielenkäyttö ja tilanteen tunnelma täyttävät henkisen väkivallan tunnusmerkistön.
 

Yksikin turvallinen aikuissuhde voi pelastaa

Vaikeissakin tilanteissa elävä lapsi tai nuori voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, jos hän saa riittävää ja oikea-aikaista tukea.

Image

Turvalliset aikuiset. Yksikin turvallinen aikuissuhde voi pelastaa. Tärkeä henkilö voi – oman huoltajan lisäksi tai hänen sijastaan – olla esimerkiksi kunnan sosiaalityöntekijä, opettaja, valmentaja, harrastuksen ohjaaja tai nuorisotyöntekijä. 

Image

Kokemus pärjäämisestä. Tämän kokemuksen voi saada koulusta, harrastuksesta tai ystäväpiiristä.

Image

Oikea tieto. Lapselle tai nuorelle tulee tarjota hänen ikä- ja kehitystasolleen sopivaa tietoa tilanteesta, hänen oikeuksistaan ja tukimahdollisuuksista silloin, kun lapsella tai hänen perheellään on sairauksia, toimeentulo-ongelmia tai muita vaikeuksia.

Image

Tuki ja apu erityistilanteissa. Lapsiystävällisessä kunnassa tehdään monialaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken lapsen parhaaksi.

Nuorten kuolinsyissä korostuvat tapaturmat ja itsemurhat

Kun nuori ihminen kuolee, syynä useimmiten ei ole sairaus, vaan itsemurha, tapaturma tai onnettomuus. Kaikkiin näihin kunnat voivat vaikuttaa ennaltaehkäisevästi.

Eurooppalaisessa vertailussa nuorten itsemurhakuolleisuus on Suomessa korkea. Suomalaisten 15–24-vuotiaiden kuolemansyistä itsemurhien osuus on yli kolmannes.

Viime vuosina noin joka kymmenes itsemurhan tehnyt on ollut nuori. 

Nuorten tautikuolleisuus on Suomessa yleisesti vähäistä, joten siksi tapaturmien ja itsemurhien suhteellinen osuus kaikista kuolemansyistä on suuri, 70–80 prosenttia (THL 2018, 46). 

Tutkimusten mukaan valtaosa itsemurhan tehneistä nuorista on puhunut aikeistaan. Jokainen tällainen hätähuuto, vaikka kuinka epämääräisesti tai vaimeasti ilmaistuna, on otettava vakavasti. Siihen on reagoitava heti. Ei ensi viikolla, ei ensi kuussa, vaan heti tänään.
 

Lisätietoa

Lue lisää tapaturma-aiheesta.

Lasten ja nuorten tapaturmainen kuolleisuus on vähentynyt merkittävästi 1970-luvulta. Tästä huolimatta tapaturmat ovat edelleen lasten ja nuorten yleisimpiä yksittäisiä kuolemansyitä ja aiheuttavat runsaasti sairaalahoidon tarvetta vuosittain. Kaikkiaan noin viidennes alle 25-vuotiaiden kuolemista on tapaturmaisia. Lasten ja nuorten toistuvien tapaturmien yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon myös muut tilanteeseen mahdollisesti vaikuttavat taustatekijät, esimerkiksi lapsen sairaus tai väkivalta.

Eniten tapaturmaisia kuolemia ja terveyden menetyksiä alle 25-vuotiaille aiheutuu Suomessa tieliikenneonnettomuuksista, myrkytyksistä, hukkumisista, kaatumisista ja putoamisista. Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä kaksi prosenttia ja loukkaantuneista kuusi prosenttia oli alle 15-vuotiaita.  Nuorten, 15–24-vuotiaiden liikennekuolemien määrä on vähentynyt, mutta silti edelleen lähes joka kolmas tieliikenteessä loukkaantunut on nuori.

Lapsiystävällinen kunta tarkastelee kaikkia toimintojaan kokonaisvaltaisen turvallisuuskulttuurin näkökulmasta, jossa huomioidaan hyvinvointia ja turvallisuutta suojaavat ja vaarantavat tekijät. Lasten, nuorten ja perheiden helposti saatavilla olevat perus- ja mielenterveyspalvelut, liikennesuunnittelu, vaaranpaikkojen ja riskitilanteiden tunnistaminen ja aktiivinen viestintä sekä puheeksiotto kiusaamisesta, muusta väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä luovat turvallista kuntaa kaikille.

KYSYMYS
Voisiko kunta kysyä nuorilta, millaisia vaaranpaikkoja he ovat itse huomanneet 
  1. teillä, radoilla, kevyen liikenteen väylillä
  2. silloilla, rannoilla, veden äärellä
  3. rakennuksissa
  4. puistoissa, asemilla, ulkotiloissa?