Kunnalla on monta keinoa ehkäistä väkivaltaa

Väkivalta voidaan ehkäistä, ja siihen voidaan ja pitää puuttua. Lapsen oikeuksien sopimukseen sitoutunut valtio vastaa siitä, että lapsen oikeus turvalliseen elämään toteutuu. Kuntien viranhaltijoilla ja työntekijöillä on tässä keskeinen rooli: he ovat niitä luotettavia aikuisia, joita lapsi kohtaa arjessaan, joille hän voi puhua ja joilla on keinot auttaa.

Turvataitokasvatuksella tarkoitetaan lasten ja nuorten omien voimavarojen, myönteisen kehonkuvan ja itsetunnon sekä selviytymiskeinojen vahvistamista. Turvataitokasvatusta voidaan antaa eri ikä- ja kehitysvaiheissa eri tavoin. Tarkoitus on antaa lapselle keinoja ja taitoa suojella itseään ja puolustaa omia rajojaan. Turvataitokasvatuksessa on kuitenkin syytä tehdä selväksi, että vastuu väkivallasta on aina tekijällä. Väkivaltaa ei milloinkaan oikeuta se, että uhri ei ole voinut puolustautua.

Kiusaamisen ja muun väkivallan vastainen työ alkaa jo lapsen ollessa aivan pieni. Sitä voidaan tukea neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa. Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä voidaan kunnissa tehdä sosiaalipalveluna yhteistyössä neuvolan, varhaiskasvatuksen tai koulun kanssa. Kun kunta käyttää voimavaroja perhetyöhön ja muuhun ennaltaehkäisevään varhaiseen tukeen, tämä työ vähentää korjaavien palvelujen tarvetta, parantaa lasten ja perheiden elämänlaatua sekä antaa kokemuksia pärjäämisestä.
Väkivallan vastaisen työn tulisi olla sekä varhaiskasvatuksessa että koulussa systemaattista ja näkyvää.

Kun kasvattajat tukevat lapsen sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä ja ryhmässä toimimista, väkivaltaisen käytöksen riski pienenee merkittävästi. 

Oppilaitosten yhteisöllisellä oppilas- ja opiskeluhuoltotyöllä on tärkeä rooli kiusaamisen ja muun väkivallan vastaisessa toiminnassa, väkivallan kohteiden hoidossa ja sen tekijöiden auttamisessa eroon tuhoisista käyttäytymismalleista. Useiden kymmenien kuntien alueella on myös Ankkuritoimintaa. Sen tarkoituksena on tukea ja auttaa 15─20-vuotiaita rikokseen syyllistyneitä nuoria rikoskierteen katkaisemisessa monialaisen työn keinoin. Useilla rikoksia tehneillä nuorilla on kokemuksia sekä väkivallan kohteeksi joutumisesta että väkivallan tekemisestä. 

Kunta voi omassa viestinnässään edistää väkivallattomuutta näkyvästi ja proaktiivisesti. Turvallinen kunta, jossa kaikelle väkivallalle on ehkäisykeinot, on ylpeyden aihe. 

Lähde ja lisätietoa aiheesta: Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma 2020; erityisesti luvut 7 ja 9.

Väkivalta ja hoidon sekä huolenpidon laiminlyönti ovat tutkitusti vakava riski lapsen ja nuoren kehitykselle. Ne vaarantavat myös oppimista ja hyvinvointia merkittävästi.  Väkivalta jättää elämänmittaiset jäljet, ja lapsuudessa koetut haitalliset kokemukset ja hoidon laiminlyönti heikentävät terveyttä ja elämänlaatua aikuisuudessakin. Tutkimustulosten mukaan henkinen väkivalta ja hoidon laiminlyönti ovat lapsen kasvulle ja kehitykselle vähintään yhtä haitallista kuin fyysinen väkivalta ja kurittaminen.

Jos viranhaltijana tai työntekijänä epäilet lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, velvollisuutesi on toimia ja tehdä ilmoitus poliisille tai lastensuojelulle. 

Väkivallan ja hoidon laiminlyönnin tunnistaminen voi olla ammattilaisellekin vaikeaa, koska useimmat merkit ovat monitulkintaisia. Myös lapsen hätää voi olla vaikea kohdata. Siksi kunnan työntekijät tarvitsevat tietoa ja koulutusta lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja siitä, miten tilanteessa toimitaan.

Epäily lapsen kokemasta fyysisestä tai henkisestä väkivallasta voi herätä ulkoisista merkeistä, olemuksesta ja käyttäytymisestä tai lapsessa näkyvistä pahoinpitelyn merkeistä.

Kun nuori ihminen kuolee, syynä useimmiten ei ole sairaus, vaan itsemurha, tapaturma tai onnettomuus. Kaikkiin näihin kunnat voivat vaikuttaa ennaltaehkäisevästi.

Eurooppalaisessa vertailussa nuorten itsemurhakuolleisuus on Suomessa korkea. Suomalaisten 15–24-vuotiaiden kuolemansyistä itsemurhien osuus on yli kolmannes.

Nuorten tautikuolleisuus on Suomessa yleisesti vähäistä, joten siksi tapaturmien ja itsemurhien suhteellinen osuus kaikista kuolemansyistä on suuri, 70–80 prosenttia (THL 2018, 46). 

Tutkimusten mukaan valtaosa itsemurhan tehneistä nuorista on puhunut aikeistaan. Jokainen tällainen hätähuuto, vaikka kuinka epämääräisesti tai vaimeasti ilmaistuna, on otettava vakavasti. Siihen on reagoitava heti. Ei ensi viikolla, ei ensi kuussa, vaan heti tänään.