Aluksi: Elämä ilman syrjintää on lapsen oikeus

Suomen jokaisessa kunnassa elää lapsia ja nuoria, jotka kokevat joutuneensa perusteettomasti muita huonompaan asemaan. Heidän kokemuksensa on tosi. Heidän tilanteensa on tosi. Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus toimia.
Näillä lapsilla ja nuorilla voi olla vamma, sairaus tai muu toimintarajoite. He voivat olla ulkomailla syntyneitä. He voivat asua sijaisperheessä, perhekodissa tai laitoksessa. Näistä lapsista ja nuorista 40 prosenttia on kokenut syrjivää kohtelua. Sekä koulussa että vapaa-aikana heidän

Lapsi voi olla köyhästä perheestä. Hänellä voi olla sateenkaariperhe tai hän itse kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Hän voi kuulua etniseen vähemmistöön tai hänen kielitaitonsa ei riitä vuorovaikutukseen perheen ulkopuolella. Hänen kokemuksensa muita huonommasta asemasta voi liittyä myös uskontoon, vakaumukseen tai omiin tai läheisten mielipiteisiin. 
Näin on, mutta näin ei kuulu olla. Näin ei saa olla. Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, yksilö ja oma itsensä – ei minkään ryhmän, ominaisuuden tai elämäntilanteen edustaja. 

Kunnan tehtävä on huolehtia, että lapset ja nuoret pääsevät samalle viivalle. Lapsen oikeus syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi saa elää elämäänsä omana itsenään ja yhtä arvokkaana kuin kaikki muut.

Harva mieltää itse syyllistyvänsä syrjintään, mutta silti kaikista suomalaisista 18 prosenttia kokee joutuneensa jonkinlaisen syrjinnän kohteeksi. 

On rehellistä todeta, että jokaisella ihmisellä on ennakkoluuloja. Ne suuntaavat toimintaamme ja vaikuttavat päätöksentekoomme. Ennakkoluulot kuuluvat ihmisyyteen, mutta olennaista on, että niiden vangiksi ei tarvitse eikä pidä jäädä. Laadukas ja yhdenvertainen palvelu on mahdollista, vaikka meillä ihmisillä on toisistamme monenlaisia ennakko-odotuksia ja -luuloja. Lapsiystävällistä kuntaa rakennettaessa on tärkeää, että henkilöstö ja päättäjät tunnistavat omat ennakkoluulonsa ja sen, mitä pitävät ”normaalina” ja mitä eivät. Missä kulkevat sinun rajasi? Miten tunnistat ne, ja miten pääsisit tarvittaessa niistä yli? 

Syrjintä on harvoin tarkoituksellista. Usein syrjintä liittyy tiedon puutteeseen, normatiivisiin asenteisiin ja siihen, että henkilöstö ja muut toimijat eivät arkityössään tule huomanneeksi syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä. YK:n Lapsen oikeuksien komitea on huomautuksessaan (2011) kiinnittänyt huomiota tiedon puutteeseen erityisesti köyhyydessä elävien, vammaisten, vähemmistö- tai maahanmuuttajataustaisten ja sijaishuollossa olevien lasten elinoloista Suomessa.

Jokaisen viranomaisen on varmistettava, että sen vastuulla oleva palvelu on yhdenvertaisesti jokaisen lapsen saatavilla. Yhdenvertaisuuden tulee toteutua jokaisen lapsen jokaisessa oikeudessa, josta kunta on vastuussa. Kun kunta jo palvelujen suunnittelun alusta alkaen ottaa huomioon jokaisen lapsen mahdollisuuden päästä palvelujen käyttäjäksi, vältytään valituksilta ja tuotetaan korkeaa laatua oma-aloitteisesti. Syrjimätön kunta on mahdollistava kunta.

Tätä asiaa emme vielä ole ajatelleet tarpeeksi. Tässä emme ole vielä tehneet tarpeeksi. Seuraavat askeleet ovat käytännön toimia, suunnittelua ja toteutusta.

Tässä osiossa kerrotaan, miten kunta osaltaan mahdollistaa yhdenvertaisen ja syrjimättömän elämän jokaiselle lapselle ja nuorelle.