Samalle viivalle, mutta miten?

Yhdenvertaisuus

Miten meidän kunta voi edistää yhdenvertaisuutta?

LUKUAIKA: 7min

Lapsiystävällisessä kunnassa yhtäkään lasta ei pidetä ”riskilapsena”, vaan jokainen lapsi on suuri mahdollisuus. Tämä näkyy ja kuuluu myös siinä, miten henkilöstö ja päättäjät puhuvat lapsista ja perheistä. ”Ongelmaperheitä” ei ole, vaikka perheillä olisi ongelmia, joita sitten ratkotaan.

Miten tunnistamme tukea kaipaavan lapsen?

Lasten ja perheiden tilanteet ovat muuttuvia. Kunnan palveluverkoston tulee vastata muuttuviin tarpeisiin ja reagoida tilanteen mukaan. Vaikka lapsen lähtökohdat olisivat hankalat, hänen kehitystään tuetaan kunnioittavasti ja lasta suojaten. Konkretia saa ajatukset liikkeelle.

Miettikää, miten kuntanne toimijat tunnistavat ja tukevat lasta, joka

Yhdenvertaisuus ei tarkoita vain syrjinnän puuttumista. Lapsiystävällinen ja yhdenvertainen kunta on mahdollistava ympäristö jokaiselle lapselle ja nuorelle. 

 

Vanhojen tanssit uudella tavalla
Helsinkiläisessä Kallion lukiossa perinteiset vanhojen tanssit tanssitaan uudella tavalla. Tanssiparin ei tarvitse muodostua perinteisen sukupuolijaon mukaan tytöstä ja pojasta, vaan parit voivat muodostua sukupuolista riippumatta. Myöskään pukeutumisessa ei tarvitse piitata sukupuolista, vaan kukin tanssija voi pukeutua haluamaansa asuun omasta ja tanssiparin sukupuolesta riippumatta. Tanssien askeleet menevät perinteisen kaavan mukaan, mutta niiden opettelussa käytetään sanoja ”viejän” ja ”seuraajan" rooli. Näitä rooleja voi kuka vain tanssia.

”Ei tässä tietoisesti rikota mitään perinteitä, vaan tiedostetaan se, että ihmiset ovat erilaisia”, lukiolainen ja oppilaskunnan hallitusaktiivi Linus Peltonen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 13.2.2020.  

Miten kunta edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta

  • Rakenteilla. Kunnan palveluja järjestettäessä otetaan alusta alkaen huomioon, että niiden on sovelluttava aivan kaikille. Ihmisiä ei tarvitse erotella erilaisiin ryhmiin, kun palvelut rakennetaan suunnittele kaikille -periaatteella. Tällöin esimerkiksi toimintarajoitteisen (kuten vammaisen) lapsen tukeminen tai palveleminen ei ole erillistä eikä ylimääräistä työtä, vaan osa kunnan normaalia palvelutarjontaa, joka on kaikkien saavutettavissa. Jokainen voi käyttää esteetöntä ja kaikille sukupuolille tarkoitettua vessaa. Selkokielinen teksti palvelee kaikkia. Viisaasti järjestetty ja riittävästi resursoitu tuki mahdollistaa erityistarpeisten ja muiden oppilaiden opiskelun samassa luokassa.
""
  1. Kunta palvelee vain osaa tarvitsijoista
  2. tai järjestää eri ryhmille palvelut erikseen
  3. tai erottelee ihmisiä palvelun sisällä
  4. tai järjestää palvelut sellaisiksi, että ne sopivat kaikille
  • Käytännöillä. Puheilla ja teoilla. Vähintään kolmannes suomalaisista perheistä on tavalla tai toisella monimuotoisia. Suurimpia ryhmiä ovat yhden vanhemman perheet ja uusperheet. Lapsiystävällisessä kunnassa perheiden monimuotoisuus on lähtökohta, ei poikkeus. Yhtäkään perhettä ei voi määritellä vain yhdellä sanalla, kuten maahanmuuttaja-, yksinhuoltaja- tai sateenkaariperheeksi. 
  • Käytännön elämää on myös kunta fyysisenä ympäristönä.  Yhdenvertaisessa kunnassa eri puolilla asuvat lapset ja nuoret voivat liikkua ja harrastaa. Tilat ja liikenne ovat esteettömiä.
  • Asenteilla. Normikriittinen katse auttaa kehittämään palveluita niin, että ne palvelevat kaikkia. Mitä ovat ne ulossulkevat käytännöt, joita pidämme niin normaaleina, että emme edes huomaa niitä? Edellytämmekö erilaisilta ihmisiltä eri asioita tai tietynlaista käyttäytymistä? ”Mä toivoisin, että jatkossa kenenkään ei tarvitsisi tulla kaapista, koska eihän heterotkaan tule.”
  • Osaamisella. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten tunnistamiseen ja tukemiseen tarvitaan tarkkaa katsetta ja aktiivista otetta. Se, että ”keskimäärin” menee hyvin, ei ole koko totuus.
  • Resursoinnilla. Yhdenvertaisten ja mahdollistavien rakenteiden ja käytäntöjen luominen edellyttää tyypillisesti hieman ylimääräistä resursointia ainakin alkuvaiheessa. Kun kehittämistarpeet on tunnistettu ja suunnittele kaikille -periaate viety käytäntöön, ylimääräisen resursoinnin tarve vähenee.
  • Tiedolla. Lapsiystävällinen kunta tietää, keitä ja millaisia sen lapset ja nuoret ovat, missä he ovat ja mitä he tarvitsevat.
    Pienilläkin prosenttiluvuilla on merkitystä. Esimerkiksi se, että kaksi prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista kokee yksinäisyyttä ja kiusaamista, on iso luku. Sijoitettujen nuorten ja ulkomailla syntyneiden luvut (8 ja 11 prosenttia) ovat vielä huolestuttavammat. Lapsiystävällinen kunta hankkii tietoa asukkaistaan ja hyödyntää sitä.
  • Suunnittelu ja seuranta. Kunnan lakisääteinen yhdenvertaisuussuunnittelu koskee aikuisten ohella yhtä lailla lapsia ja nuoria. Prosessiin kuuluu myös seuranta ja tiedonkeruu siitä, miten suunnitelmat ovat toteutuneet.   
     

Viisi askelta kohti yhdenvertaisuutta

Tunnistakaa.  Keitä ja millaisia ovat kuntanne lapsiryhmät ja yksittäiset lapset? Tutkikaa, miten nämä lapset ja ryhmät nivoutuvat kunnan toimintoihin. Miten esimerkiksi köyhissä perheissä elävät lapset otetaan huomion kaavoituksessa tai vapaa-ajanpalveluissa? Millaisia ja minkälaisissa tilanteissa eläviä lapsia kunnan henkilöstölle ja päättäjille tulee mieleen, kun puhutaan yleisesti ”lapsista”? Millaisia ovat kuntaanne ohjaavat oletukset perheestä tai lapsesta?

Kartoittakaa. Mihin laajempiin, kunnassanne jo toteutettuihin suunnitelmiin ja kokonaisuuksiin havaintonne liittyvät. Mitä lapsista ja nuorista sanotaan koko kunnan yhdenvertaisuussuunnitelmassa, tasa-arvosuunnitelmassa, osallisuussuunnitelmassa tai lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa? Miten näitä suunnitelmia tulisi täydentää tai päivittää?

Tarkastelkaa toimialanne lapsi- ja perhepalveluita lasten ja nuorten näkökulmasta. Miten suunnittele kaikille -periaatetta toteutetaan? Milloin riittävät kaikille yhteiset ja samanlaisen palvelut, milloin tarvitaan kohdentamista tai positiivista erityiskohtelua?

Kouluttautukaa Miten järjestetään yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskoulutus lasten ja  nuorten kanssa toimivalle henkilöstölle? Entä luottamushenkilöille?

Toimikaa. Myös pienillä arjen teoilla ja käytännöillä on suuri vaikutus.

KYSYMYS
Miten voimme edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta?
  1. Tietämällä, keitä pienet ja nuoret kuntalaisemme ovat?
  2. Kysymällä, millaisia palveluita nämä kuntalaisemme tarvitsevat?
  3. Huolehtimalla, että meillä on palveluihin riittävät resurssit?
  4. Seuraamalla, että asiat menevät oikeaan suuntaan?
< EDELLINEN LUKU
SEURAAVA LUKU >
Lähteet ja lisätietoa
Hyödyllisiä linkkejä aiheesta