Käytännön esimerkit kuulemisen menetelmistä

Alta löydät linkit kolmeen lasten kanssa käytettyyn esimerkkikyselyyn. Voit soveltaa niitä oman kuntasi tarpeisiin. Ensimmäinen kysely on pienille lapsille ja toinen kouluikäisille. Kolmannessa on käytetty lähinnä monivalintakysymyksiä, koska otos on ollut laaja ja tiedon käsittely on haluttu mahdollisimman yksinkertaiseksi. Suosittelemme lämpimästi myös lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteiden teemojen ja kysymysten käyttöä. Tutustu niihin tällä sivulla väliotsikon "Lapsen oikeudet lapsiystävällisen kunnan perustana" alla. 

Kyselyjä voi toteuttaa monella eri alustalla. Kannattaa selvittää, mitä alustoja kunnassa on käytössä ja mitkä alustat mahdollistavat esimerkiksi kuvien käytön kysymysten ja vastausvaihtoehtojen tukena (esimerkiksi Webropol on tässä mielessä hyvä vaihtoehto). Myös tietoturvaan liittyvät asiat on hyvä huomioida kysymyksissä ja alustaa valittaessa.

Esimerkki 1. Lapsiystävällinen kysely pienemmille lapsille (PDF-tiedosto)

Esimerkki 2. Lapsiystävällinen kysely koululaisille (PDF-tiedosto)

Esimerkki 3. Monivalintatehtäviin perustuva kysely yli 11-vuotiaille (PDF-tiedosto)

Esimerkki 1. Nuorten kanssa käyty ryhmäkeskustelu

Nuoria oli kutsuttu koolle keskustelemaan siitä, miten lapsen oikeudet toteutuvat ja mikä vaikeuttaa niiden toteutumista. Koolle kutsuttuja nuoria yhdisti aiempi osallistuminen samaan vertaisryhmään sekä kokemukset yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Nuorten välille oli ryhmässä syntynyt luottamuksellinen yhteys.

Nuorille kerrottiin, että keskustelu järjestetään osana Lapsiystävällinen kunta -kartoitusta ja heidän näkemyksiään viedään osaksi kehittämistä. Keskustelua ohjasi nuorille entuudestaan tuttu koulukuraattori ja koulunkäynnin avustaja.

Nuoret olivat saaneet infokirjeen keskustelusta jo ennen tilaisuutta, ja se käytiin keskustelun alussa vielä läpi. Nuorille oli luvattu kiitokseksi osallistumisesta lahjakortti kirjakauppaan, koska vertaisryhmässä oli käynyt ilmi, että nuoret tykkäävät lukea ja tehdä taidetta.

Koulukuraattorilla oli mukana etukäteen päätetyt keskustelun teemat, jotka oli valittu lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta.

Tapaaminen aloitettiin kuitenkin jakamalla kuulumisia ja valittiin päivän fiilikset kuvakorteista. Sen jälkeen sovittiin yhteisistä pelisäännöistä nuorten ja aikuisten kesken:

1. Kaikkien vastaukset ovat arvokkaita, ei ole vääriä vastauksia.
2. Puhutaan ystävällisesti toisille.
3. Ei ole pakko vastata kysymyksiin.
4. Ajatuksia voi myös piirtää ja kirjoittaa halutessaan.
5. Keskustelut jäävät ryhmän sisälle. Niistä kootaan yhteenveto, mutta yksittäisten nuorten ajatuksia ei jaeta ryhmän ulkopuolella.

Sen jälkeen kuraattori ja koulunkäynnin ohjaaja johdattelivat lapsen oikeuksien äärelle. Ensin juteltiin ja kirjattiin ylös, millaisia lapsen oikeuksia nuoret tietävät ennalta. Sitten siirryttiin kuraattorien ennalta päättämien teemojen ääreen: hyvä ja reilu kohtelu, turvallisuus, huolenpito, oppiminen, kuulluksi tuleminen ja vaikuttaminen arjessa.

Kirjaamista varten pöydälle asetettiin iso kartonki, johon kaikki saattoivat täydentää kirjoittamalla tai piirtämällä omia ajatuksiaan keskustelun aikana. Kuraattorin tehtävä oli varmistua, että kaikkien ajatukset kirjataan.

Kuraattori aloitti keskustelun käymällä teemat läpi yksitellen. Hän kirjoitti teeman isolla paperille. Nuorten kanssa pohdittiin myös, mikä on teeman vastakohta ja juteltiin, millaisia tilanteita nuorten elämässä voi tulla eteen. Esimerkiksi reilun kohtelun sijaan monella oli kokemuksia syrjinnästä.

Lopulta kaikista teemoista tuli paperille oma mindmap, johon kirjattiin kaikki nuorten esiin tuomat asiat. Kuraattori luki ajatukset teemoittain läpi ja kysyi muutamia tarkentavia kysymyksiä. Nuoret saivat mahdollisuuden lisätä vielä asioita, jotka kokivat tärkeiksi. Nuorilla oli paljon kokemuksia esimerkiksi hyvin ja huonosti hoidetuista kiusaamistilanteista sekä ratkaisuehdotuksia. Nuorten kanssa ideoitiin juliste, johon koottiin nuorten mielestä tärkeimmät pääviestit.

Esimerkki 1.  Haastattelu osana asiakaskäyntiä

Työntekijä toteutti haastatteluja asiakkaina oleville alakouluikäisille lapsille. Lapselta sekä huoltajalta pyydettiin suostumus osallistumiseen ja tiedon käyttämiseen osana Lapsiystävällinen kunta -kehittämistyötä. Heille annettiin myös infokirje.

Yksityisyyttä suojattiin sillä, että tiedon koonnista poistettiin kaikki tunnistettavat seikat. Työntekijä oli lapselle ennalta tuttu, joten luottamuksellinen ilmapiiri oli helppoa saavuttaa. Haastattelun tukena oli ennalta laadittu tehtävälomake, johon lapsi sai vastata kirjoittaen, piirtäen, kuvia näyttäen tai puhuen.

Lapselle kerrottiin heti alussa, että hän voi jättää vastaamatta kysymyksiin, joihin ei halua vastata. Työntekijä myös havainnoi lapsen olotilaa, ja mikäli hän koki, että lapsi ahdistuu, lopetti haastattelun tai vaihtoi aihetta kevyempään. Työntekijä kertoi lapselle, että kirjaa tämän vastauksia lyhyesti juttelun lomassa ja varmisti, että se on ok. Lopussa lapsi sai kuulla, mitä työntekijä oli kirjannut.

Alkuun juteltiin vapaasti kuulumisia ja syötiin välipalaa. Sen jälkeen työntekijä kysyi lapselta, mitä tälle tulee mieleen sanasta lapsiystävällinen. Sanaa makusteltiin yhdessä.

Sen jälkeen katseltiin kuvia erilaisista paikoista. Työntekijä kysyi, missä paikoissa lapsi tykkää viettää aikaa ja mitkä paikat ovat erityisen kivoja. Samalla työntekijä kysyi, onko joku paikka, jossa lapsi ei viihdy.

Työntekijä kertoi, että lapsia varten on tehty lapsen oikeuksien sopimus ja kysyi, onko lapsi joskus kuullut siitä. Keskustelua jatkettiin kysymällä lapselta, millaisia lapsen oikeuksia pitäisi olla. Lapsen esille nostamat aiheet veivät keskustelua tässä kohtaa eteenpäin. Työntekijä käytti lapsen sanoja tukena. Esimerkiksi: Mitä se ”et voi olla sellanen kun on” sulle tarkoittaa tai mikä sitä voi estää?

Seuraavaksi pohdittiin turvallisuutta tuovia ja pelottavia asioita. Lapsi sai aloittaa kertomalla, mikä tekee hänen olostaan turvallisen niissä paikoissa, joissa hän viettää aikaa. Työntekijä kirjasi ylös lapsen vastaukset. Sen jälkeen työntekijä kysyi, onko jokin sellainen asia tai paikka, jossa pelottaa tai jännittää. Lapsi mainitsi kaksi paikkaa, jossa on kokenut pelkoa. Keskustelua käytiin sen aikaa kuin lapsi halusi puhua. Lopuksi juteltiin, mistä apua voi saada, jos pelottaa.

Seuraavaksi siirryttiin juttelemaan hyvästä ja huonosta kohtelusta. Työntekijä kysyi lapselta kokemuksia kaverisuhteista, kiusaamisesta ja ystävien saamisesta. Lapsi halusi erityisesti jutella hänelle tärkeästä ystävästä, joka tuki aina tiukan paikan tullen. Lapsi kertoi myös, että kiusaamista tapahtuu liikaa ja siihen pitäisi aikuisten puuttua nopeasti. Lapsi toi esiin myös nettikiusaamisen.

Seuraavaksi siirryttiin juttelemaan siitä, miten lapsi voi kertoa omista mielipiteistään aikuisille. Kokeeko lapsi, että aikuiset kuuntelevat ja pitävät lapsen mielipiteitä tärkeinä? Puhuttiin ihmisistä, joille voi kertoa ideoita ja erilaisia mielipiteitä. Mietittiin, missä paikoissa se on helppoa tai vaikeaa. Lisäksi juteltiin siitä, onko lapsella kokemuksia, että hänet on pakotettu johonkin sellaiseen, johon hän ei ole halunnut osallistua. Lapsen mielestä aikuisen on tärkeä kuunnella lasta niin, että huomaa, jos lapsella on paha olo, koska sitä voi olla vaikea sanoa ääneen.

Lapsi alkoi väsähtää haastatteluun, joten työntekijä hyppäsi muutaman ennalta suunnitellun kysymyksen ohi. Viimeisenä juteltiin siitä, onko lapsella joku kiva muisto tilanteesta, jossa on saanut apua tai tullut kuulluksi. Työntekijä kiitti lasta osallistumisesta ja kävi lyhyesti lapsen kanssa läpi vastaukset. Hän kertoi, että ne kootaan nimettömästi ja hän voi myöhemmin näyttää lapselle, mistä ne löytyvät. Työntekijä kysyi lopussa, jäikö kysymättä tai puhumatta jokin tärkeä asia, josta olisi hyvä kertoa kaupungin päättäjille.

Esimerkki 2.  Käsinukkehaastattelu perhekeskuksessa

Lempäälässä haluttiin selvittää, millaisia palvelukokemuksia ja tarpeita lapsilla ja vanhemmilla on. Menetelmäksi valittiin haastattelu. Lapsia päätettiin tavoittaa avoimen kohtaamispaikan eli perhetuvan kautta.

Lapset olivat iältään 0—6-vuotiaita, joten haastattelu päätettiin toteuttaa niin, että aikuinen osallistuu kohtaamispaikan toimintaan ja lähestyy lapsia käsinuken kanssa. Käsinukke kyseli lapsilta kysymyksiä leikkien ja muun toiminnan ohessa. Huoltajilta ja lapsilta pyydettiin lupa kirjata lasten vastauksia ylös.

Käsinukke oli nimeltään Tsudi. Hän oli tullut kaukaisesta maasta. Siksi häntä kovasti kiinnosti esimerkiksi se, mikä täällä paikassa on kivaa tai kurjaa ja mistä voi saada apua ja tukea, jos sitä tarvitsee. Hän oli erityisen kiinnostunut myös siitä, mistä lapset haaveilivat. Lapset suhtautuivat uteliaasti ja lämpimästi Tsudiin. He jakoivat nukelle ajatuksiaan näyttämällä tilassa olevia kivoja ja kurjia juttuja sekä kertoen, mikä tekee heidät iloisiksi tai surullisiksi omassa elämässä tai keneltä he pyytävät apua, jos sitä tarvitsevat.

Käsinukkehaastatteluun yhdistyi myös leikkiin mukaan lähteminen. Yhdessä leikissä lapsi halusi varmistaa, että kaikilla pikkueläimillä ja Tsudilla olisi kaveri, koska kaikkein tärkeintä on, ettei jää yksin. Samalla syntyi hyvä mahdollisuus jutella kavereiden saamisesta ja yksinäisyydestä.

Jotkut lapset halusivat piirtää Tsudille kuvia siitä, mikä tekee heidät iloiseksi. Muun muassa kunnan maisemakukkapelto, josta sai poimia kauniita kukkia vapaasti, tuli esille yhdessä piirroksessa.

Leikin sekä turvallisten ja tuttujen aikuisten merkitys korostuivat lasten vastauksissa. Lopussa Tsudi kiitti lapsia pienellä yllätyspussilla, josta löytyi heijastin, tarroja ja terveellisiä herkkuja.

Lasten ja vanhempien vastaukset koottiin yhteen. Niistä tehtiin palveluun laatumittarit ja video, jota myös lapsille voi näyttää. Tätä aineistoa hyödynnetään kunnan palveluiden kehittämisessä sekä Lapsiystävällinen kunta -mallin nykytilan kartoituksessa.

Esimerkki 1. Tilannekuva piirtäen ja luovasti taiteillen

Nuorten kanssa voi pysähtyä tarkastelemaan visuaalisin keinoin

1. mikä heidän mielestään arjessa ja asuinpaikassa on toimivaa ja kivaa,
2. mikä on sellaista, joka tuntuu ikävältä ja kurjalta ja
3. millaisia unelmia nuorilla on.

Eräässä työpajassa lattialle levitettiin kolme isoa remonttipaperia ja niiden ympärille kyniä ja maaleja. Ensimmäiseen remonttipaperiin oli tarkoitus piirtää, maalata ja kirjoittaa hyviä, iloisia ja toimivia asioita, toiseen sellaisia asioita, jotka elämässä tuntuvat ikäviltä tai kurjilta. Kolmanteen paperiin kuvattiin unelmia.

Nuoret kiersivät pienryhmissä jokaisen teeman luona. Jokainen sai ensimmäisellä kierroksella keskittyä omaan tekemiseensä, mutta myös keskustelu pienryhmän kesken oli mahdollista. Kun kaikki olivat saaneet maalata, piirtää ja kirjoittaa omat ajatuksensa, nuoret jaettiin uusiin pienryhmiin, jotka kävivät kertaalleen kaikki pisteet läpi ympyröiden jokaiselta paperilta kaksi ryhmän mielestä tärkeintä asiaa.

Samaa tehtävää voi soveltaa myös pienemmille lapsille. Hyvänä tukena toimivat Minun mielestäni - kuvat, jotka saat tulostettua käyttöösi. Ilojen aurinko symboloi iloisia ja kivoja asioita, harmitusten haamu asioita, jotka harmittavat tai saattavat pelottaa, toiveiden puu asioita, joita lapsi toivoisi elämäänsä.

Esimerkki 2. Lähialue kuvina ja karttana sekä piirtäminen

Lasten kanssa tutkittiin ilmakuvasta lähialuetta, tuttuja paikkoja ja itse kullekin merkityksellisiä paikkoja. Kartalta tunnistettiin mm. päiväkoti, oma koti, retkikohteet, kirjasto, kirkko, tärkeät lähimetsät ja maastot jne. Lapset saivat merkitä kartalle itselleen tärkeitä paikkoja ja pelottavia/epämiellyttäviä paikkoja. Sen jälkeen tarkasteltiin yhdessä omaa päiväkotia ja sen piha-aluetta. Mitkä ovat kivoja juttuja, ja mitkä asiat kaipaisivat parannusta. Lopuksi lapset saivat piirtämällä ideoida omaa unelmien päiväkotiaan / eskariaan.

Piirtämällä lapsi voi tehdä ajatuksensa ja tunteensa konkreettisiksi ja muiden havaittaviksi. Unelmien päiväkoti -tehtävän taustalla on ajatus mielikuvituksesta keksimisen ja oivaltamisen edellytyksenä. Mielikuvitus avaa lapsen katseen erilaisille mahdollisuuksille, ei vain sille, mitä lähiympäristössä on. Analyysissä ja kuvien tulkinnassa voidaan huomioida myös ns. emotionaalinen perspektiivi: tärkeimmät asiat vievät suurimman osan tilasta, mutta sellaiset asiat, jotka eivät kiinnosta lasta, jäävät kokonaan piirtämättä. Katso lisää.

Esimerkki 3. Kuuden kuvan sarjakuva avun saamisesta 

Lastensuojelun asiakkaina olevien nuorten kanssa käytettiin kuuden kuvan sarjakuvamenetelmää, jolla kartoitettiin kokemuksia avun saamisesta. A4-kokoinen paperi jaettiin kuuteen osaan taittelemalla. Tarkoitus oli tehdä kuusi erillistä kuvaa. Nuori sai halutessaan myös käyttää valmiita kuvia tai kertoa aikuiselle tarinaa, mikäli ei tykännyt itse piirtää.

Ensimmäiseen kuvaan kirjoitettiin, kuka on tarinan päähenkilö. Nuori sai keksiä kuvitteellisen hahmon tai piirtää itsensä. Toiseen kuvaan piirrettiin asia, josta nuoren tarvitsi selviytyä, mihin hän tarvitsi apua tai mitä hän toivoi elämässään muuttuvan. Kolmanteen kuvaan piirrettiin, mikä tai kuka voisi auttaa päähenkilöä. Neljänteen kuvaan piirrettiin asioita, jotka saattoivat estää auttamista ja avun saamista. Viidennessä kuvassa kerrottiin, miten esteen voisi ylittää. Kuudes kuva päätti tarinan. Mikäli tarina päättyi ikävästi, pohdittiin, miten se voisi päättyä paremmin.

Sarjakuvia tehtiin yhteensä kuuden nuoren kanssa. Yhteistä tarinoissa oli se, että avun saaminen edellyttää luottamusta. Sitä on vaikea muodostaa, jos ei tunne toista tai työntekijä vaihtuu. Mm. työntekijöiden vaihtuvuus nousi esiin. Mahdollisuus saada rinnalleen pysyviä aikuisia tunnistettiin selvänä kehittämistarpeena erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville nuorille.

Esimerkki 4. Lohdun ja ilon valokuvaustehtävä

Vertaisryhmään osallistuneille lapsille ja nuorille annettiin tehtäväksi ottaa valokuvia asioista ja paikoista, jotka tuovat lapselle iloa elämään tai lohtua vaikeana hetkenä.

Lapset ja nuoret halusivat kuvata omilla kännyköillään, vaikka myös lainakameroita tarjottiin vaihtoehdoksi. Aikuinen katsoi kuvia yhdessä kuvaajien kanssa. Jokainen valitsi kuvista 3—5 sellaista, jotka ovat hänelle erityisen tärkeitä. Näissä kuvissa ei saanut näkyä tunnistettavia ihmisiä. Lasten ja nuorten ottamat kuvat ja heidän niistä kertomansa tarinat asetettiin sovitusti kaupungin näyteikkunaan aikuisten nähtäviksi, koska kuvaajien mielestä viestin oli tärkeä tavoittaa kaikki aikuiset.

Valokuvanäyttelystä kertynyt tieto ilon ja lohdun aiheista koottiin yhteen. Näyttelyssä tuli esiin esimerkiksi luonnon, eläinten, jokapäiväisten kohtaamisten ja stressittömän vapaa-ajan merkitys.

Esimerkki 5. Kuvakollaasi ja keskustelu unelmien iltapäivästä

Lasten ajatuksia unelmien iltapäivästä haluttiin selvittää alueen harrastus- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseksi. Iltapäiväkerhon lapsiryhmälle ja kauppakeskuksessa aikaansa viettäville lapsille tuotiin iso kartonki. Heitä pyydettiin liimaamaan siihen lehdistä sellaisia kuvia, jotka ovat heille tärkeitä tai tekisivät iltapäivästä kivan.

Lapset rakensivat valitsemillaan kuvilla ison kuvakollaasin heille tärkeistä asioista. Jokaisen lapsen luokse pysähdyttiin vielä erikseen kysymään, mitä hän haluaa kertoa kuvista, joita on valinnut. Lapsen kertomaa kirjattiin hänen luvallaan teoksen viereen. Teoksesta nousi esiin paljon lapsille mieluista tekemistä.

Kun teos oli valmis, lapsilta kysyttiin erikseen turvallisuuteen ja osallisuuteen liittyviä asioita. Vastauksia kirjattiin ylös. Esimerkiksi: Mistä tulee turvallinen olo? Mikä saattaa pelottaa? Millä tavalla omia ajatuksia on hyvä kertoa aikuisille? Onko kokemusta, että omat mielipiteet on huomioitu? Näin saatiin syvempää ymmärrystä siitä, millainen vapaa-aika luo lapsille turvallisuuden ja osallisuuden tunteita.

Aikuinen havainnoi yhden iltapäivän ajan lasten toimintaa ja kirjasi ylös, missä lapset viihtyvät ja  mistä he innostuvat. Havainnot tukivat lasten tekemää kuvakollaasia.

Kollaasin, keskustelujen ja havainnoinnin pohjalta luotiin myös onnistumisen mittari ohjattuun vapaa-ajantoimintaan.

Esimerkki 1. Kävely asuinalueella

Lasten kanssa lähdettiin heidän omalle asuinalueelleen kävelylle. Lasten kanssa oli ennalta valittu kartalta paikkoja, jotka ovat lasten mielestä kivoja tai ikäviä. Tarkoitus oli kulkea lapsiryhmän kanssa reitti, jolle osuisi sekä kivoja että ikäviä paikkoja.

Kun päästiin perille johonkin paikkaan, havainnoitiin, mitä lapset tekevät tai eivät tee, mistä he kiinnostuvat, mitä he välttävät jne.

Kun kävelyltä palattiin, lapset saivat piirtää, mikä reissulta jäi päällimmäisenä mieleen. Keskustelun avulla syvennettiin ymmärrystä havainnoista.

Esimerkki 2. Havainnointia ja juttelua nuorten suosimalla hengailupaikalla

Nuoret tulivat koulupäivän jälkeen kauppakeskuksen tilaan viettämään aikaansa. Aikuiset menivät paikalle havainnoimaan, mitä nuoret tekevät, missä he viihtyvät, millaisissa porukoissa he ovat ja mistä nuorten toiminta muodostuu. Tekemiensä havaintojen pohjalta aikuiset kävivät jututtamassa nuoria siitä, mikä tekee paikasta sellaisen, että sinne kannattaa tulla, onko paikassa jotain sellaista, mikä mietityttää tai pelottaa, onko nuorella muita paikkoja, joissa hän viihtyy ja onko paikassa jotain, mitä nuori haluaisi muuttaa.

Vinkki: Havainnointia voit tehdä myös somessa seuraamalla, mitä nuoret jakavat. #kaupunginnimi

Esimerkki 1. Mitä lapsi tarvitsee -leikki päiväkoti-ikäisille

Päiväkoti-ikäisten kanssa pohdittiin, mitä lapsi tarvitsee, jotta hänellä on hyvä olla. Päiväkodista valittiin lasten kanssa nukke, jolle lähdettiin etsimään tärkeitä asioita. Lapset esimerkiksi halusivat, että lapsi saa vaatetta, sylin ja ruokaa sekä leluja. Lasten ajatuksia kirjattiin ylös. Sitten pohdittiin yhdessä, miten lapsen oikeudet toteutuvat: onko lapsen helppo saada syliä, lepoa, ruokaa jne.

Esimerkki 2. Millaisessa paikassa on turvallista asua?

Lapset askartelivat valitsemilleen pikkuhahmoille asuinpaikkaa kenkälaatikosta. Aikuinen havainnoi, millaisia asioita lapset halusivat kenkälaatikkoon laittaa, ja esittivät tarkentavia kysymyksiä. Millainen asuinpaikka tämä on? Mitä siellä voi tehdä? Mikä siellä on kivaa? Voiko siellä olla jotain pelottavaa?

Esimerkki 3. Toivomuskaivo

Päiväkodin eteiseen askarreltiin pahvilaatikoista lasten kanssa toivomuskaivo. Lapset saivat yhdessä vanhempiensa kanssa pahvikolikoita. Niihin saattoi kirjoittaa, piirtää tai liimata kuvia asioista, joita toivoisi päiväkotiin tai omaan elämään yleisesti.

Toivomuskaivo oli esillä kaksi viikkoa, ja sen vastaukset koottiin yhteen ja teemoiteltiin. Vastaukset käytiin lasten kanssa läpi, ja huoltajia tiedotettiin niistä. Vastaukset välitettiin osaksi Lapsiystävällinen kunta -kehittämistyötä. Ne kirjattiin ylös Toiveiden puuhun, joka jäi päiväkodin eteiseen näytille. Ne toiveet, jotka oli mahdollista toteuttaa, toteutettiin yksitellen ja merkittiin tarralla. Näin lapset näkivät, että heidän mielipiteillään on merkitystä.

Esimerkki 1. Sadutusteltta

Perhekeskuksen nurkkaan oli tuotu tarinateltta, johon lapsi meni yksin tai vanhemman kanssa kertomaan tarinoita tietyistä aiheista. Aiheita olivat esimerkiksi turvallinen kaupunki, kiva päiväkoti, ilon päivä ja luotettava ihminen. Teltassa oli vastassa aikuinen, joka kirjasi lapsen kertomuksen ylös sellaisenaan, luki sen lapselle ääneen ja sitten kysyi, haluaako lapsi muuttaa jotain.

Sadutuksessa tulee esiin lapsille tärkeitä asioita sekä mielikuvituksen voima! Sadutuksessa ei voi epäonnistua, ja aikuinen ottaa vastaan lapsen tarinan sellaisenaan.

Esimerkki 2. Kirjoitustehtävä #munkaupunki

Nuorille annettiin mahdollisuus lähettää nimettömiä kirjoituksia aiheesta #munkaupunki. Kirjoituspyyntöä jaettiin sosiaalisessa mediassa ja kouluilla. Nuoret saivat vapaasti päättää kirjoitustyylin, pituuden ja aihepiirit. Näin nähtiin, mitkä asiat nuoria kiinnostavat ja koskettavat heidän kotikaupungissaan.

Kirjoituksen jättäneiden kesken arvottiin leffalippuja. Kirjoittajien luvalla kirjoituksista tehtiin julkinen koonti. Kirjoitukset teemoiteltiin. Niiden pohjalta luotiin somejuliste, joka kokosi yhteen nuorille tärkeitä asioita.

Esimerkki 3. Alustettu käsinukkenäytelmä

Lapsilta oli saatu alaluokkien kyselyssä tieto, että monella oli kokemuksia kiusaamisesta ja ikävistä tilanteista koulussa, erityisesti välitunneilla. Lasten kanssa haluttiin syventää ymmärrystä siitä, millaisia ratkaisuehdotuksia lapsilla on ikäviin tilanteisiin ja kiusaamiseen.

Aikuiset alustivat lasten kertomia tilanteita käsinukeilla ja legoukkeleilla ja kysyivät lapsilta, mitä seuraavaksi voisi tapahtua näytelmässä. Pyrkimys oli löytää lasten esiin nostama ratkaisu, josta kaikille näytelmän osapuolille jää hyvä mieli.

Aikuiset esittivät tilannetta lasten ehdottamilla tavoilla eteenpäin lasten ehdotuksia arvottamatta. Lapset saivat äänestää silmät kiinni peukkua ylös tai alas näyttämällä, jäikö kaikille hyvä mieli. Muutamien ehdotusten jälkeen lapset löysivät jokaiseen tilanteeseen ratkaisun, josta jäi kaikkien mielestä hyvä mieli. Nämä ratkaisuehdotukset kirjattiin ylös.

Samalla tuli esiin asioita, jotka estävät ja hankaloittavat kiusaamiseen puuttumista. Lasten ratkaisuehdotukset kirjattiin osittain näytelmätilanteen aikana ja heti sen jälkeen ylös.