Lapsen oikeus saada tietoa ja tehdä aloitteita

Lapsille tulee aina antaa tietoa siitä, miksi heidän näkemyksiään kuullaan, miten he voivat osallistua ja mihin tietoa kootaan. Lisäksi lapset tarvitsevat tiedon, mihin heidän näkemyksensä on vaikuttanut. Kunnissa käytetään mm. näitä tapoja:

• kuvitettu diaesitys   

• infokirje  

• lyhyt video  

• keskustelu  

• somemainos.  

Valmiit materiaalit tukevat aikuisia, jotka toteuttavat kuulemista käytännössä. Kuitenkin on hyvä antaa aikuisille ja lapsille tilanteen mukaan myös vapautta soveltaa kysymyksiä ja tekemisen tapoja parhaaksi katsomallaan tavalla.

Asiat kannattaa ilmaista mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti, virkakieltä ja jargonia välttäen.

Jos lasten näkemyksiä kuullaan ryhmäkeskusteluin, työpajoin tai erillisissä  tapahtumissa, lapsille on hyvä kertoa jo etukäteen, mitä tilanteissa tapahtuu ja keitä on paikalla. Tämä helpottaa paikalle tulemista ja valmistautumista.

Monet kunnat tiedottavat lapsille ja nuorille tuttujen aikuisten kautta. Nuoria tavoitetaan hyvin myös somekanavien kautta. Mitä lapsia ja nuoria tavoittavia viestintäkanavia kunnassanne on jo olemassa?

Lapset ja nuoret toivovat toistuvasti, että kun heidän näkemyksiään kuullaan, he saavat myös tietää, miten näkemyksiä on huomioitu.

Jotta lapset ja nuoret voivat aidosti osallistua Lapsiystävällinen kunta -kehittämistyöhön, on tärkeä miettiä, miten kunta viestii heille ja heidän perheilleen työn etenemisestä.

Miten lapset ja nuoret voivat itse tuoda halutessaan ideoita kehittämiseen? Millaisia kanavia lapsille ja nuorille tarjotaan osallistumiseen?

Tavoitteena on, että lapset, nuoret ja perheet voivat olla kehittämisessä toimijoina sen sijaan, että he ovat vain toimien kohteita. Ratkaisevaa on viestintäyhteys lasten ja nuorten arjen sekä kunnan päätöksenteon välillä.

Lapsille ja nuorille kannattaa viestiä siellä, missä he jo valmiiksi ovat: kouluissa, nuorisotiloissa, harrastuspaikoissa, auttamispalveluissa, kauppakeskuksissa ja sosiaalisessa mediassa. Kyselyihin voi ja kannattaa lisätä kysymyksiä siitä, millä tavoin lapset ja nuoret haluaisivat osallistua kehittämiseen ja vaikuttamiseen.

Viestinnässä ja mahdollisissa aloitekanavissa pitää myös huomioida saavutettavuus ja yhdenvertaisuus.

Tiedon hyödyntämisen edellytys on hyvä dokumentointi. Kuulemistilanteet on hyvä suunnitella jo etukäteen siten, että aikuinen voi lasten nähden tai lasten kanssa kirjata esimerkiksi keskustelun aiheita ja huomioita ylös. Eri menetelmät vaativat erilaista dokumentointia.

Muista aina miettiä:

• yksityisyydensuojaa
• tarvittavia lupia / suostumuksia tuotosten käyttöön ja jakamiseen
• lasten, nuorten ja tarvittaessa huoltajien tiedottamista siitä, miten tietoa käytetään ja kootaan
• miten lapsia kuulevat aikuiset voivat tuoda tiedon osaksi kehittämistä mahdollisimman helposti.

Esimerkiksi haastatteluissa ja keskusteluissa lapset voivat toimia aikuisten rinnalla kirjaajina. Kirjaamista on hyvä tehdä lasten nähden vaikkapa fläppitaululle. Näin lapset saavat mahdollisuuden seurata, mitä tietoa kootaan. He voivat tarkentaa ja lisätä tärkeinä pitämiään asioita jo itse tilanteessa. Lapsille kannattaa kertoa heti kuulemisen yhteydessä, mitä heiltä on oppinut. Samalla aikuinen voi varmistaa, ymmärsikö oikein ja jäikö jokin tärkeä asia puhumatta.

Kyselyistä on hyvä palauttaa vastaukset yhteen koottuna niin, että yksittäisiä lapsia ei voi tunnistaa aineistosta.

On hyvä säilyttää aineistossa tieto siitäkin, jos lapsiryhmien näkemyksissä on selviä eroja keskenään. Näin voidaan esimerkiksi tunnistaa, että keskimäärin kunnan lapset tulevat kuulluiksi, mutta toimintarajoitteisten lasten kokemus on toinen.

Esimerkiksi pienellä paikkakunnalla ei tule antaa liian eriteltyä tietoa eri lapsiryhmistä. Aikuinen tekee linjaukset, joiden avulla lasten yksityisyydensuoja säilyy.

On erityisen tärkeää, että emme valikoi aineistosta vain aikuisten mielestä tärkeitä asioita vaan pysähdymme miettimään, mitä lapset ovat itse halunneet kertoa. Kannattaa pysähtyä myös sen tiedon ääreen, joka yllättää tai ei tue aikuisen omia ennakkoajatuksia.

Aineisto voi olla hyvin monimuotoinen. Keskeiset teemat ja asiat on hyvä tiivistää esimerkiksi yhteen A4:een, jotta tietoa on helpompi peilata suhteessa muualta saatuun tietoon.

Dokumentoikaa aina selkeästi, millä tavalla ja missä tilanteessa tietoa on saatu ja miten se on koottu. Näin on helpompi arvioida vastauksia.

Aikuinen saattaa kirjata lasten kertomaa käyttäen itselleen ominaista kieltä, ylätason käsitteitä tai ammattikielen ilmauksia. Kannattaa miettiä, miten lasten omaa kertomaa voisi osin säilyttää aineiston tukena. Sitaatteja ei voi kuitenkaan irrottaa asiayhteydestä. Toisinaan niiden ymmärtäminen vaatii kuvausta tilanteesta, jossa tieto on syntynyt.

Vältä sen tyyppistä ylätasoista teemoittelua, jonka kautta lapsen viesti voi kadottaa merkityksensä.