Image

Lapset ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita. Lapsiystävällinen kunta -mallin nykytilan kartoitus alkaa lasten näkemysten kuulemisella. Katso ohjeet ja esimerkit kuulemisen onnistuneeksi toteuttamiseksi.

Millaisessa paikassa lapsen on hyvä elää ja asua?
Mikä tekee arjesta lapsen mielestä toimivan?
Miten lapset kokevat oikeuksiensa toteutuvan?
Mikä voi lapsen mielestä estää oikeutta hyvään ja turvalliseen elämään?

Nämä ovat kysymyksiä, joita on tarkasteltava aina myös lasten omia näkemyksiä kuuntelemalla. Lapsilla on elämästään ja arjestaan tietoa, jota kenelläkään muulla ei ole. Lapsen oikeuksien sopimus ja kansallinen lainsäädäntö myös velvoittavat meitä aikuisia kuuntelemaan ja huomioimaan lapsen näkemyksiä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Kuulemiseen liittyy vahvasti myös lapsen oikeus saada tietää, miten hänen näkemyksensä otetaan huomioon.

Miten edetä lasten näkemysten kuulemisessa?

Image

Lukekaa tämä ohjeistus kokonaisuudessaan.

Image

Kartoittakaa aiemmin kerätty lasten kokemustieto.

Image

Pohtikaa mitä lasten kokemustietoa vielä puuttuu ja miten se kerätään.

Image

Päättäkää miten ja keitä haavoittuvassa asemassa olevia lapsia kuullaan.

Image

Jakakaa vastuut koordinaatioryhmässä ja lasten ja nuorten kanssa työskentelevien kanssa.

Image

kerätkää tietoa.

Image

Analysoikaa saatu tieto ja nostakaa keskeiset huomiot yhdessä lasten kanssa.

Image

Syöttäkää keskeiset huomiot digialustalle lasten näkemysten kerääminen -sivulle.

Kysytään lapsilta itseltään

Nyt pääset selvittämään, millaisia näkemyksiä lapsilla itsellään on. Tämä vaihe on tärkeä ja usein myös innostava! Lapsilla tarkoitamme Lapsiystävällinen kunta -mallissa kaikkia alle 18-vuotiaita.

Monet kunnat pohtivat tässä vaiheessa samankaltaisia kysymyksiä:

Missä lapsia kannattaa kuulla?
Millaisilla menetelmillä lapsia voi kuulla?
Mitkä ovat toimivia kysymyksiä, ja millaisia teemoja olisi tärkeä käsitellä?
Miten voin toteuttaa kuulemista eettisesti?
Miten huomioida haavoittuvassa asemassa olevat lapset?
Millaisia hyviä käytäntöjä muissa kunnissa on olemassa?
Onko kuulemisen laajuuteen olemassa ohjeistuksia?

Näihin kysymyksiin pyrimme nyt tarjoamaan käytännönläheistä tukea sekä esimerkkejä kunnista. Kaikkiin kysymyksiin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kunnan koko, jo olemassa olevan tiedon määrä sekä tunnistetut tarpeet vaikuttavat siihen, miten kannattaa edetä.

Lasten näkemysten kuuleminen palvelee kuntaa monin eri tavoin – sen lisäksi, että se vie Lapsiystävällinen kunta -kehittämistyötä oikeaan suuntaan. Kunta voi hyödyntää lapsilta kerättyä tietoa monissa toiminnoissaan, ja kuntaan voi myös syntyä uusia tapoja arvioida toimintojen lapsiystävällisyyttä.

ESIMERKKI FORSSASTA

Forssa kuuli alkukartoituksessa koordinaatioryhmää, lapsia ja aikuisia kolmella eri toimialueella. Forssa toteutti 3—6-vuotiaiden lasten näkemysten keräämisen haastatteluilla, ja ala- ja yläkouluikäiset vastasivat sähköiseen kyselyyn. Yhteensä vastauksia saatiin 1 676 lapselta.
Lapsilta kysyttiin heidän mahdollisuudestaan päättää asioistaan arjessa, heidän kokemuksistaan tulla kuulluiksi ja huomatuiksi, heidän vertaisvuorovaikutuksestaan (kaverit, harrastukset), heidän käsityksistään omista mahdollisuuksistaan (esim. harrastukset, oleskelu erilaisissa tiloissa) sekä hyvinvoinnista (syrjintä, kiusaaminen, aikuisen tuki tarvittaessa).
Lapsilta kerättyä tietoa hyödynnettiin myös seudullisessa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa sekä tekeillä olleessa varhaiskasvatussuunnitelmassa.

ESIMERKKI LOPELTA

Lopella kartoitus pohjautui lasten ja nuorten sekä heidän kanssaan työskentelevien aikuisten kokemuksiin, ajatuksiin ja toiveisiin. Kyselyyn vastasi kuukauden aikana noin 700 iältään 3–18-vuotiasta lasta ja nuorta sekä noin sata heidän kanssaan työskentelevää aikuista. Kysely lähetettiin Lopen kaikkiin päiväkoteihin ja kouluihin sekä lukioon. Lisäksi kyselyyn vastasivat seurakunnassa lasten ja nuorten kanssa työskentelevät.
Kyselyyn yhdistettiin opetusosuus, jossa käsiteltiin osallisuutta, turvallisuutta, hyvinvointia ja tasa-arvoa. 3–6-vuotiaiden kanssa kysely toteutettiin pitämällä lasten kokouksia opettajan tai seurakunnan ohjaajan johdolla. 7–18-vuotiaat pohtivat teemoja pienissä ryhmissä opettajan johdolla. Tämän jälkeen opettaja/ohjaaja ryhmitteli lasten ja nuorten vastaukset sähköiseen kyselyalustaan. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevät täyttivät kyselyn itsenäisesti sähköiseen kyselypohjaan.

ESIMERKKI TAMPEREELTA

Tampereella kuullaan lapsia ja lapsiperheitä laajoilla kyselyillä. Haavoittuvassa asemassa olevia lapsiryhmiä kuullaan lisäksi laadullisin menetelmin. Lapsia kuulevat tutut työntekijät (esimerkiksi koulunkäynninohjaaja) palveluihin liittyvissä tapaamisissa. Lisäksi lapsia kuullaan heidän arjen yhteisöissään. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia ja vieraskielisiä lapsia ja perheitä on kuultu laadullisin menetelmin päiväkodeissa.
Koska kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia lasten ja nuorten ryhmiä ei ole ollut mahdollista tavoittaa, on käytetty myös aikuisten välittämää tietoa (esimerkkinä SETA). Laadullisessa kuulemisessa tärkeintä ei ole kuultujen lasten lukumäärä, vaan se, että esiin nousseita seikkoja tarkastellaan huolellisesti. Tiedot on kerätty lapsen yksityisyyttä kunnioittaen, ja kaikessa otetaan huomioon lapsen etu.

ESIMERKKI OULUSTA

Oulussa koottiin näkemyksiä varhaiskasvatuksessa olevilta lapsilta. Mitä tarkoittavat lasten oikeudet? Millaisessa kaupungissa on hyvä elää? Mitkä asiat kaupungissa ovat tärkeitä lapsille? Millainen on lasten kaupunki? Mistä tietää, että kaupungissa asuu lapsia? Mitä tarkoittavat sanat osallistuminen, kuuleminen ja vaikuttaminen? Millainen on hyvä aikuinen?
Esi- ja alkuopetuksen ryhmille oli oma kyselynsä. Vastauksia dokumentoitiin sanoin, kuvin, videoin ja haastattelemalla.
Kyselyiden tuloksia on hyödynnetty Lapsiystävällinen kunta -mallin tavoitteiden määrittelyssä, kaupungin strategiatyössä, varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelman valmistelussa ja lapsen yhtenäisen kasvun ja opin polun kehittämisessä.
Oulussa toteutetaan myös Hyvinvointipäiväkoti ja -koulu -toimintamallia, johon sisältyy lasten kokemusten kysely sähköisesti. Päiväkodeissa 3—6-vuotiailta kootaan tietoa ikätasoon sopivalla tavalla, ja kouluissa kyselyyn vastaavat kaikki luokkatasot. Kyselyyn osallistuvat lisäksi huoltajat ja henkilöstö.