Tunnista ja huomioi eettiset periaatteet

Lapsilla on riittävää ja ikätasoisesti tuotettua tietoa siitä, mitä tarkoitusta varten heitä kuullaan, mihin tietoa käytetään ja millaiset heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat.  On tärkeää, että aikuinen sitoutuu aidosti viemään lasten näkemyksiä eteenpäin ja huomioi niitä.

Aikuinen ei saa käyttää lasten kertomaa muuhun kuin on sovittu. Se, mitä tietoa lapsilta on koottu ja miten sitä on huomioitu, tulee kertoa myös lapsille. Lapsille on hyvä kertoa, miten he voivat seurata Lapsiystävällinen kunta -kehittämistä tai mihin he voivat olla yhteydessä, jos heille tulee jälkikäteen ajatuksia. Lapsille ja nuorille ei pidä antaa tyhjiä lupauksia. Kaikkia lasten toiveita ei sellaisenaan toteuteta, mutta jokainen ajatus on arvokas.

Miten me varmistamme, että lasten osallistuminen on läpinäkyvää ja avointa?

Lapsia ei tule koskaan pakottaa ilmaisemaan näkemyksiään. Lapsille tulee ilmaista, että he voivat halutessaan lopettaa (kyselyyn / haastatteluun tms.) osallistumisensa missä tahansa vaiheessa.  Lapselle pitää antaa mahdollisuus myös valita tapa, jolla hän haluaa ajatuksistaan kertoa, mikäli siihen on mahdollisuus. Lapsen tahtoa on tärkeä kunnioittaa ja pyytää lapselta suostumus osallistumiseen ja tiedon käyttämiseen.

• Ketään ei voi pakottaa kertomaan näkemyksiään. Kannattaa kuitenkin kannustaa ja tarjota tukea!
• Jos mahdollista, lapsen tulee voida vaikuttaa tapaan, jolla hän kertoo ajatuksistaan.

Miten me varmistamme, että lapset kokevat osallistumisen vapaaehtoiseksi?

Lasta ja hänen näkemyksiään tulee aina kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti. Lapsille on annettava mahdollisuus itsekin toteuttaa ja viedä eteenpäin omia ideoitaan. Lasten tieto on yhtä arvokasta kuin aikuisten. Sitä ei saa koskaan vähätellä tai sivuuttaa lapsen iän, muiden ominaisuuksien tai elämäntilanteen vuoksi. On tärkeä sanoittaa ääneen lapsille ja nuorille, että heidän ajatuksensa ovat arvokkaita ja tärkeitä.

Miten me varmistamme, että toimintamme on lasta kunnioittavaa?

Lapsia tulee kuulla asioista, joilla on todellista merkitystä heidän elämälleen tai ympäristölleen. Kysymysten on hyvä olla sellaisia, että lapselle syntyy mahdollisuus kertoa itselleen tärkeistä asioista, eivätkä aikuiset ole ennalta päättäneet vastauksia lapsen puolesta.

• “On kiva osallistua, jos kokee aiheen tärkeäksi.”
• “Haluan vaikuttaa asioihin, jotka ovat mulle tärkeitä!”
• ”Olimme mukana työhaastattelemassa opettajaksi hakevia.”

Miten me varmistamme, että osallistuminen voi olla lapselle merkityksellistä?

Lapsia kuultaessa tulee miettiä kuulemisen tapoja, tiloja ja tilanteita. On otettava huomioon, että lapset tarvitsevat eritasoista tukea ja osallistumistapoja ikä- ja kehitystasonsa mukaan. Kysymykset ja aiheet on hyvä muotoilla niin, että ne liittyvät lapsen arkeen ja elämään ja lapsi ymmärtää ne. Kysymyksiä kannattaakin aina testata ja kehittää yhdessä erilaisten lasten ja nuorten kanssa. Lapsilta voi aina kysyä neuvoa: ymmärrättekö, mitä tämä tarkoittaa?

Keskustelussa voi käyttää lapsen omia sanoja ja varmistaa näin, että puhutte samoista asioista. Kaikki lapset eivät kommunikoi puheella, mutta pystyvät monin eri tavoin kertomaan ajatuksiaan esimerkiksi kuvatuetun materiaalin avulla.

Miten me varmistamme, että työtapamme ja ympäristömme ovat lapsiystävällisiä? 

Lapsia kuultaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei ketään lasta tai lapsiryhmää suljeta ulkopuolelle. Esimerkiksi tilojen tulee olla esteettömiä ja kysymysten sellaisia, etteivät ne rajaa ketään ulos. Esimerkiksi ”äiti” ja ”isä” eivät ole käyttökelpoisia sanoja lapselle, josta huolehtii joku muu. Lapset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Osallistumismahdollisuuksien on oltavat yhtäläiset kaikille ilman minkäänlaista syrjintää.

• “Mä oon se, jolta ei yleensä kysytä.”

Miten me huomioimme lasten moninaisuuden?

Lapsia kuulevien aikuisten on hyvä saada koulutusta tai lukea tämän sivuston kaltaista perehdytysmateriaalia lasten osallistumisesta.

Miten me toteuttajat olemme saaneet tietoa lasten osallistumisen eettisestä toteutuksesta ja sitoudummeko siihen?

Tietyissä tilanteissa näkemysten ilmaisuun voi liittyä riskejä, jos lapset jakavat elämästään arkaluonteisia asioita. Aikuisilla on vastuu lapsista, joiden kanssa he toimivat. Aikuisten on ryhdyttävä kaikkiin varotoimiin, jotta voidaan minimoida väkivallan, kaltoinkohtelun, kiusaamisen tai muiden kielteisten seurausten riski lapsille. Lasten tulee tietää, mistä he voivat tarvittaessa saada apua, jos kuulemiseen liittyvät kysymykset herättävät tarvetta puhua turvallisen aikuisen kanssa.

Myös itse tilanteessa on hyvä olla sen verran aikuisia, että lapselle voidaan osoittaa tarvittaessa henkilökohtaista huomiota luottamuksellisesti. Lasta tulee auttaa ymmärtämään, mitä seurauksia esimerkiksi hänen kuvansa ja tarinansa julkaisemisella voi olla.

Turvallisuus syntyy monista asioista:

• Lapsen pitää luottaa siihen, joka kysyy. Varsinkin, jos aihe on vaikea!
• Eri lapsille ovat vaikeita eri asiat.
• Ryhmässä pitää olla turvallista. Jos vaikka kiusataan luokassa, ei siellä uskalla kertoa ajatuksiaan.
• Lapsen pitää tietää, ettei asioita vuodeta ulos!
• Voi luoda yhteiset säännöt lasten kanssa.
• Joskus on hyvä kertoa asioista nimettömästi. Vaikka kirjoittamalla.
• Tehtävissä ei pitäisi voida epäonnistua ja nolata itseään.
• Ei ole pakko jakaa mitään omasta elämästä, jos ei halua.

Millä eri tavoilla me varmistamme, että tilanne on lapsille turvallinen? 

Lapsilla on oikeus saada selkeää tietoa siitä, miten heidän osallistumisensa on vaikuttanut tuloksiin. Lapsille kannattaa tarjota mahdollisuutta osallistua seurantaprosesseihin tai -toimiin.

Lapsiystävällinen kunta -kehittämisessä lapsille pitää kertoa, mistä tietoa löytää. Tietoa on hyvä toimittaa niille lapsille, jotka ovat omia näkemyksiään kertoneet. Lapsilta ja nuorilta kannattaa kysyä, millä tavalla ja missä muodossa he tätä tietoa toivovat!

Miten me varmistamme, että lapsilla on mahdollisuus saada tietoa siitä, miten osallistuminen on vaikuttanut?

Lapset pitävät erityisen tärkeänä, että kun heidän mielipiteitään kuullaan, se tehdään mielekkäällä tavalla. Olennaista on lapsille luonteva tekemisen tapa (yksilölliset ominaisuudet ja ikä huomioiden), rento ilmapiiri ja mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua omalla tavallaan. Eri lapsille erilaiset asiat ovat mielekkäitä, joten olisi hyvä, että toimimisen tapoja olisi useampia. Esimerkiksi kyselyyn voi hyvin vastata kirjoittamalla, piirtämällä tai kuvia valitsemalla.

Omien näkemysten kertominen voi parhaimmillaan vahvistaa osallisuuden kokemusta ja olla voimaannuttavaa. Esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa elävät lapset ovat kertoneet, miten merkityksellistä heille on ollut mahdollisuus jakaa omia ajatuksiaan siitä, mikä lasta voi auttaa, ja kuulla toisten vertaisten kokemuksia.

Jos kuulemista menee toteuttamaan koululuokkaan tai päiväkotiryhmään, voi aina etukäteen tiedustella lapsilta tai lapsille tutulta aikuiselta, millainen toimintatapa olisi mielekäs: onko piirtäminen, juttelu vai leikkiminen lapsille mieluista puuhaa. Aikuisen on tärkeä kiittää lapsia osallistumisesta. Kiitos voi olla sanallinen, pieni palkkio tai esimerkiksi mukava yhdessä tekeminen.

• Sain kaverin!
• Oli kivaa, kun ei vaan puhuttu vaan myös leikittiin.
• Mulle tuli tunne, että mun ajatukset on tärkeitä.
• Oli kiva kuulla, mitä muut samanlaisia asioita kokeneet lapset ajattelee.
• Sain tarran!
• Oli ihanaa, kun meiltä kysyttiin, mitä me halutaan tehdä sen jälkeen, kun oltiin tehty tehtävä.

Miten me varmistamme, että osallistuminen voi olla kivaa ja voimaannuttavaa?