Osallisena jokainen lapsi tulee huomatuksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Hän saa mahdollisuuksia saada tietoa, toimia ja vaikuttaa. Lapsen mielipiteillä, näkemyksillä ja ideoilla on merkitystä. Osallisuus on keskeinen oikeus lapselle, koska ilman osallisuutta lapsi ei kehity. Osallisuusoikeus on itseisarvoinen eli sillä on merkitys riippumatta sen vaikutuksista. Osallisuus on myös väline rakentaa vahvempaa ja yhä toimivampaa yhteiskuntaa.
Lasten ja nuorten osallisuus edellyttää, että yhteisö näkee alaikäiset jäsenensä toimijoina: näkemyksiä ja kokemuksia omaavina kuntalaisina ja kansalaisina. Lapsiystävällinen kunta tukee järjestelmällisesti ja jatkuvasti lasten mahdollisuuksia vaikuttaa sekä omaan elämäänsä ja lähiympäristöönsä että yhteiskuntaan laajemminkin.
Osallisuus ei ole kertaluonteinen kuuleminen jonkin prosessin jossain vaiheessa, ei myöskään satunnainen, muodollinen tai sinne päin -tyyliin toteutettu pakkopulla.
Yhteisö, jossa kaikki ovat osallisia eikä kukaan ole ulkopuolinen, on vahva ja toimiva. Ulkopuolisuus ja syrjäytyminen heikentävät yksilön toimintamahdollisuuksia ja tuottavat hänelle alakuloa ja pahimmillaan vihaa koko yhteiskuntaa kohtaan. Osallisuus sitä vastoin on hyvän elämän rakennusaine sekä yksilölle että yhteisölle.
Osallisuus on lapsen oikeus. Sen perusta on sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa että Suomen lainsäädännössä, eikä osallisuudelle ole alaikärajaa. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artikla toteaa, että lapsella on oltava oikeus ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa ja hänen mielipiteensä on otettava huomioon ikä- ja kehitystason mukaisesti. Perustuslain mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Osallisuudelle olennaisista asioista säädetään lisäksi esimerkiksi perusopetuslaissa, nuorisolaissa, kuntalaissa ja lastensuojelulaissa.