Osallisuudessa tulee erottaa toisistaan yksittäisen lapsen oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa sekä lapsiryhmien oikeus tulla kuulluksi. Lapsiryhmillä voidaan tarkoittaa monenlaisia ryhmiä, kuten koululuokkaa, vammaisia lapsia tai vaikkapa samalla asuinalueella asuvia lapsia. Suomessa osallisuutta tukeva hallintokulttuuri on perinteisesti rakentunut edustuksellisten ryhmien, kuten lasten parlamenttien, oppilaskuntien tai nuorisovaltuustojen toimintaan. Yksilön kuulemiseen liittyvän osaamisen kehittäminen onkin yksi tärkeä kehittämisen kohde monessa kunnassa.
Osallisuudella viitataan poliittisiin ulottuvuuksiin eli lapsen mahdollisuuksiin osallistua päätöksentekoon, vaikuttaa ja saada aikaan muutoksia. Yhteiskunnallinen osallisuus liittyy esimerkiksi palvelujen kehittämiseen. Osallisuudella on myös sosiaalinen ulottuvuus eli kuuluminen, jäsenyys ja yhteisöllisyys.