Kysy lapselta, mitä on hyvä elämä. Moni vastaa, että tärkeimpiin asioihin kuuluvat kaverit ja kiva vapaa-aika. Ne ovat tärkeitä myös kasvun ja kehityksen kannalta. Lapsikin tarvitsee hengähdystaukoja omasta arjestaan – vapaata, suunnittelematonta aikaa, jona voi tehdä mitä haluaa.
Lapsen hyvään elämään kuuluu leikki. Aikuisten tehtävä on varmistaa, että lapsen elämässä on leikille aikaa ja tilaa.
Leikkiin kuuluvat hauskuus, epävarmuus, haasteellisuus, joustavuus ja tuottamattomuus. Leikkiin ryhdytään sen itsensä vuoksi eikä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Leikki on lapselle luontainen tapa toimia, osallistua ja oppia.
Leikille ei ole ala- eikä yläikärajaa. Kunnan toimijat ja kaikki aikuiset voivat rohkaista lapsia leikkiin myönteisillä asenteilla ja käytännön toimilla. Onko kunnassa tarpeeksi ulkoleikkipaikkoja? Sovelletaanko leikillisiä ja pelillisiä yhteisöllisyyttä tukevia menetelmiä myös koulussa ja toisen asteen koulutuksessa? Saako kirjastosta lainata leluja ja pelivälineitä? Miten leikki näkyy nuorisotyössä ja vapaa-ajanviettopaikoissa? Mitä voidaan tehdä, jotta jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus ainakin yhteen mukavaan harrastukseen? Miten puututaan ongelmiin, jotka estävät mielekkään vapaa-ajan?
Siihen, että vapaa-aika ei aina tuota lapsille ja nuorille iloa ja hyvää oloa, vaikuttavat monet sosiaaliset ja terveydelliset syyt: lapsen joutuminen kiusatuksi, kaverittomuus, terveysongelmat, tukiverkostojen puute sekä huoltajan uupumus, sairaudet tai päihdeongelmat. Arviolta joka neljäs alaikäinen elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelma.
Miten kunta ottaa huomioon esimerkiksi vähävaraisten perheiden lasten ja vammaisten lasten oikeuden leikkiin? Tuetaanko tyttöjen, poikien ja muunsukupuolisten harrastuksia tasapuolisesti? Kuuleeko kunta ja sen päättäjät, mitä lapset ja nuoret itse asiasta ajattelevat?